Tervolalaissyntyisen Heli Slungan arktinen hysteria puhuttelee. Tarinallisessa esikoisrunokokoelmassa Jumala ei soita enää tänne pohjoisen pikkukylän kasvatti rimpuili, joi, rähjäsi ja tarjosi itseään halvalla, mutta piti samalla pintansa itsepäisellä, ihailua herättävällä sitkeydellä.
Slungan nainen on madonna varjoissa kahdellakin tapaa. Toisaalta hän on syrjään sysätty, sivujen laidalla ja rivien välissä. Mutta toisaalta tuntematon nainen on vieras elämänmuoto, arvaamaton, kenties vaarallinenkin.
Toisen runokokoelmansa Slunga on omistanut sukunsa vahvoille naisille. Varjomadonna on vetävää ja paikoin taidokasta runopuhetta ahdistavien naiskuvien varjosta.
Minerva v.2009
